Tiedekahvilassa olisin
esitellyt meneillään olevaa etnografista tutkimustani yli 70-vuotiaista
suomalaisista miehistä. Vanhuuden ja mieheyden välisen suhteen
tutkimus on Suomessa, ja muuallakin, ollut toistaiseksi vähäistä, joskin
kiinnostus aiheeseen on lisääntymässä. Työn vaiheen vuoksi olisin esittänyt joitakin
tämänhetkisiä pohdintoja sekä yleisemmin työni teoreettisia taustoja, kuten
miten tässä tutkimuksessa ymmärrän vanhuuden, sukupuolen ja seksuaalisuuden. Olen
lopettanut kenttätyöt toukokuussa 2013, ja analyysi on siis alkutekijöissään.
Työni tutkimuskysymykset ovat:
1)
Millaista sukupuolta
miehet rakentavat? Millaista sukupuoleen ja ikään liittyvää kulttuurista
perinnettä voi abstrahoida miesten kokemuksista? Millaiset mieheydet ovat
toivottuja, haluttuja tai mahdollisia? Miten miehet neuvottelevat kulttuuristen
vanhuutta, seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevien normien kanssa?
2) Miten avuntarve vaikuttaa
mieheyden rakentumiseen? Millaista mieheyttä ja vanhuutta hoivapalvelujen
käytännöissä tuetaan tai häivytetään? Millaisia maskuliinisuuksia vanhainkodin
rutiineissa, päivätoimintaryhmien vuorovaikutuksessa tai kotihoitokäynnin
yhteydessä rakentuu?
3) Miten miehet vanhenemisestaan
puhuvat ja elämäänsä tulkitsevat?
4) Mikä miehiä
tutkimusympäristöissäni erottaa? Millaisia eroja mieheyden kokemuksissa ja
konstruktioissa miesten välillä on?
Tutkimuksessani näen
vanhuuden ja sukupuolen sosiaalisesti konstruoituneina ilmiöinä eli ne
rakentuvat erilaisissa merkitystulkinnoissa ja tulkintoja ohjaavissa
säännöissä. Mitä vanhuus, sukupuoli tai seksuaalisuus merkitsee, vaihtelee suhteessa
kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin. Tämän
näkökulman rinnalla olen kiinnostunut siitä, miten vanhuuden kokemus on suhteessa
tulkitsijaansa eli miten tässä tutkimuksessa miessukupuoli vaikuttaa näihin
kokemuksiin muiden sosiaalisten kategorioiden, kuten taloudellinen tilanne,
yhteiskuntaluokka jne., ohella. Työssäni yhdistyvät sukupuolentutkimus,
kriittinen gerontologia ja etnografinen folkloristiikka.
Tutkimusaineisto on muodostettu
etnografisin menetelmin pääkaupunkiseudulla vuosien 2011–2013 aikana. Olen
haastatellut ja havainnoinut miehiä päivätoimintaryhmissä, kahdessa
vanhainkodissa, joista toinen keskittyi saattohoitoon ja toinen kuntoutukseen,
omaehtoisesti järjestyneessä keskusteluryhmässä sekä kotihoitokäyntien
yhteydessä. Olen haastatellut yhteensä 39
miestä (11 kotihoitoa käyttävää miestä; 10 miestä päivätoimintaryhmistä; 9
miestä keskustelukerhosta ja 9 miestä vanhainkodeista). Miehet ovat iältään 71–95-vuotiaita;
eniten mukana on 80–88-vuotiaita. Miehet tulevat erilaisista taustoista ja
heidän tilanteensa vaihtelevat muun muassa perheen, koulutuksen, seksuaalisen
suuntautuneisuuden, uskonnollisuuden, taloudellisen tilanteen ja sairauksien
osalta. Haastattelujen ja havainnointiaineiston lisäksi aineistona on myös
miesten minulle spontaanisti antamia kuvia, kirjoittamiaan kirjoja, tarinoita,
lehtikirjoituksia sekä mietintöjä.
Alustavan
jaon mukaan analyysini jakautuu seuraavasti:
1)
menneen nykyisyys
·
Miten esimerkiksi sotakokemukset,
koulutus tai työura konstruoivat tämänhetkistä mieheyttä?
2)
sosiaaliset suhteet ja arjen
järjestykset
·
Miten mieheys muodostuu jokapäiväisissä
käytännöissä?
3)
sukupuoli, intiimiys ja seksuaalisuus
·
Millaista on sopiva mieheys? Mitä
seksuaalisuuden kokemuksille tapahtuu miehen ikääntyessä? Miten vanhat miehet
tulkitsevat intiimiyden tarvetta ja kokemuksia?
4)
miltä vanhuus tuntuu
·
Miesten vanhuuden kokemuskuvaukset sekä
käsitykset vanhusten yhteiskunnallisesta tilanteesta
Hankkeen
tavoitteena on siis tutkia, miten vanhan miehen kategoria kulttuurisena
konstruktiona rakentuu, miten vanhat miehet kokevat mieheytensä, miten vanhuus mahdollisesti
muokkaa mieheyden sisältöjä sekä millä tavoin nämä kokemukset jäsentyvät erilaisissa
elämäntilanteissa.
Tekstin kirjoittaja: Lahden Tutkijapraktikumissa työskentelevä tutkijatohtori, FT Karoliina Ojanen